Job 27

Job pitää vanhurskaita ja jumalattomia erilaisina

1 Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:

2 "Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on murehduttanut sieluni: 3 niin kauan kuin minussa vielä on henkeä ja Jumalan henkäystä sieraimissani, 4 eivät huuleni puhu petosta, eikä kieleni lausu vilppiä. 5 Pois se! En myönnä teidän olevan oikeassa. Siihen asti, kunnes heitän henkeni, en luovu syyttömyydestäni. 6 Pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä. Yhdestäkään elämäni päivästä sydämeni ei minua soimaa. 7 Viholliselleni käy kuin jumalattomalle ja vastustajalleni kuin väärälle. 8 Mitä toivoa on pilkkaajalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä ja tempaa pois hänen sielunsa? 9 Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun häntä kohtaa ahdistus? 10 Tai voiko hän iloita Kaikkivaltiaasta ja huutaa Jumalaa avukseen joka aika? 11 Opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi, enkä salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä. 12 Katso, itse olette kaikki sen nähneet. Miksi te kuvittelette turhia? 13 Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan hänelle varaama. Tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset saavat Kaikkivaltiaalta. 14 Jos hänellä on paljonkin lapsia, he ovat miekan omia, eikä hänen jälkeläisilleen ole leipää ravinnoksi. 15 Hänen jälkeenjääneensä haudataan, mutta hänen leskensä eivät pidä valittajaisia. 16 Jos hän kokoaa hopeaa kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea, 17 mutta sen, minkä hän valmistaa, vanhurskas pukee päälleen, ja viaton perii hopean. 18 Hän rakentaa talonsa kuin koi ja kuin vartija katoksen. 19 Kun rikas menee levolle, hän ei saa mitään mukaansa, mutta kun hän avaa silmänsä, on kaikki mennyttä. 20 Kauhut saavuttavat hänet kuin vesitulva, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma. 21 Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja se puhaltaa hänet pois paikaltaan. 22 Hän käy häneen käsiksi eikä sääli häntä, että hän voisi paeta hänen käsistään. 23 Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltaan."